Tämän päivän Hesarissa pohditaan, saako kansanedustaja rikkoa lakia. Oma mielipiteeni on, että totta kai, kansalaistottelemattomuus on yhtä oikeutettua kenelle tahansa, jos se on jotenkin eettisesti perusteltua.

Mutta Timo Kalli, kirjoituksen esimerkkitapaus... hyi olkoon!

Laki, jota keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja rikkoo, on vaalirahoituslaki, jonka mukaan kansanedustajan on ilmoitettava yli 1700 euron suuruisten yksittäisten lahjoitusten antajat oikeusministeriölle. Lähes puolet Kallin kannatusyhdistyksen keräämistä 56000 eurosta tuli yhdeltä yritykseltä, jota Kalli ei paljasta.

"Rikon lakia. Mutta totta kai minä selvitin jo siinä vaiheessa, kun rahaa kerättiin, että tuleeko rangaistuksia, jos toimii tällä tavalla", Kalli toteaa Helsingin sanomille.

Olennaisinta tässä ylimielisessä tapauksessa ei mielestäni ole se, rikkooko Kalli lakia tai onko rangaistusta säädetty vai ei. Olennaisinta on, että Kallin toiminta on osoittaa melkoista haista-paska-asennetta edustuksellista demokratiaa kohtaan. Mikä nyt ei sinänsä ole ammattipoliitikolta mikään yllätys.

Mikä tässä nyt sitten tuohduttaa?

Tuntematon taho X on keskeisenä vaikuttajana auttanut Kallin eduskuntaan. Nyt nämä vähemmän keskeiset yksittäiset äänestäjät, jotka Kallia ovat äänestäneet, ja joille hän sanoo olevansa vastuussa, eivät saa tietää, kuka tämä X on. Heidän pitäisi muuten vain kuvitella ja hymyssä suin uskotella itselleen, että Kalli edustaa heitä, eikä X:ää. Mutta mihin suuntautuu Kallin lojaliteetti?

Vaalirahoituslain ajatus on siinä, että äänestäjillä on oikeus edes joten kuten tietää, ketä valitut kansanedustajat edustavat. Kallin tapauksessa näin ei ole. Kalli on nyt eduskunnassa tuntemattoman yrityksen edustajana.

Ei varmaan, ehdottaa joku heti. Eihän lahjoituksen vastaanottaminen mitään siitä kerro, kenen etuja Kalli ajaa.
Olisiko todella näin?

Muutama ajatus mietittäväksi:

1) Kalli on jo osoittanut lojaaliutensa X:ää kohtaan siten, että rikkoo lakia tämän identiteetin kätkeäkseen.
2) Kalli mietti asiaa jo varainkeruuvaiheessa. Tämä on helppo ymmärtää esimerkiksi näin: Asiasta puhuttiin ja sovittiin, ennen kuin lahjoitus otettiin vastaan, ennen kuin kansalaiset pääsivät häntä äänestämään.
3) Yrityksillä ei ole tapana viskoa kymppitonneja minne sattuu. Lahjoitusvaiheessa X onkin mitä ilmeisimmin katsonut Kallin olevan X:n edustaja. Luotan tässä X:n harkintakykyyn.
4) Vaikkei X suoranaisesti painostaisi tai suostuttelisi Kallia tämän päätöksenteossa, ei ole vaikea arvata, kuka Kallin äänestäjistä on se, joka kansanedustajalle useimmiten mieleen tulee, kun Arkadianmäellä asioita säädetään.


Kotisivuillaan Timo Kalli ehdottaa: "Pidetään yhteyttä!"
Jep, taitaa olla yhteydenpidon aika. Kyllä meidän kansalaisten johonkin on raja vedettävä!
Kun kerran varainkeruulain rikkomisesta ei vielä ole määrätty rangaistusta, ehdotan, että rangaistus määrätään, ja iso sellainen. Demokratian viimeisten rippeiden puolustamiseksi.


Ad fonte: Purkaukseen minut innotti Perttu Kauppisen kirjoitus Helsingin sanomissa, sivulla A8.