Loistavassa puhalluksessa Lassi Kämäri näyttää kritisoivan jääkiekon säännöttömyyttä, siis sitä, ettei sääntöjä noudateta eikä tuomarointi ole aina oikeudenmukaista.

Juuri nuo samaiset seikat saivat minut aikoinaan hetkellisesti kiinnostumaan jääkiekosta. Seurasinkin otteluita parina - kolmena peräkkäisenä vuonna. Oli kiehtovaa huomata, että peli ei ollutkaan se sääntöjen mukaan etenevä reilu koitos, jollaisena sitä minulle lapsena tarjoiltiin ja josta en silloin pahemmin innostunut.

Aivan päin vastoin kuin Kämäri sanoo, ulkopuolisen maailman moraali pätee myös jääkiekkokaukalossa: tuomari näkee, mitä sattuu näkemään, ja sääntöjä noudatetaan vain, jos niiden noudattaminen näyttää lopputuloksen kannalta hyödylliseltä. Oikeus voittaa, jos sattuu voittamaan. Tällaisena, maailmamme kuvana peli näyttäytyy kiehtovana ja kiintoisana. Muutoin se olisikin tylsä, todellisuudesta irtautunut ilmiö, jonka seuraaminen olisi tasan yhtä kiinnostavaa kuin seurata, miten joku pelaa – taatusti sääntöjen mukaan etenevää – tietokonepeliä.