Sain taannoin idean, joka tuntui enemmän elokuvalliselta kuin kirjalliselta, joten olen nyt muiden projektieni ohessa tutustunut elokuvakäsikirjoittamiseen. Homma etenee toisin, kuin mitä kirjojen kirjoittamiseni on edennyt.

Lähestyin tuottajaa synopsiksen eli saamani perusidean kanssa. Idea saattaisi kuulemma olla kehityskelpoinen, joten sain ohjeeksi kirjoittaa seuraavaksi hieman pidemmän, noin kymmensivuisen stoorin, jota viilaamme sitten yhdessä, kunnes sen kanssa voidaan lähestyä muita yhteistyökumppaneita. Tämän vaiheen tekstiä kutsutaan ymmärtääkseni treatmentiksi.

Ajattelin, että tuommoiset kymmenen sivuahan kirjoittaa parissa päivässä, alle viikossa joka tapauksessa. Vaan enpä kirjoittanutkaan. Kului kokonainen kuukausi, josta suuri osa kului aihetta vältellen ja tausta-ajossa pyöritellen. Tuntui niin kovin vieraalta kirjoittaa jotakin, jonka ei ole edes tarkoitus olla valmis teksti. Jonkinlainen tiivistelmä. Miten voisin kirjoittaa tiivistelmän tarinasta, kun en (omasta mielestäni) muutenkaan yleensä kirjoita kirjoihini löysää? Miten saada idea kantamaan pelkkänä luurankona tai vielä karsitummin: pelkkinä luuytiminä? Eiväthän luuytimet mitään tukielimistöä ole?

Ongelmat, joita jouduin tässä vaiheessa kohtaamaan, olivat hyviä ongelmia. Opin kirjoittamisesta taas jotakin selkeästi uutta: juonivetoisen tarinan luomiseen erityisen hyvin soveltuvan työmenetelmän.

Eteneepä itse elokuvahanke tästä tai ei, on tähänastinen työ jo palkinnut tekijänsä.