Eysinsissa, kuten monissa sveitsiläisissä kylissä ja pikkukaupungeissa, juhlitaan loppiaista kuusia polttamalla. Kymmenien joulukuusten roihusta kohoava kipinöiden vuo on vaikuttava näky, joka mielestäni vetää vertoja useimmille ilotulituksille.

Tänä loppiaisena edellisiä muistellessani en voinut olla mieltämättä loppiaiskokkoa Tove Janssonin Taikatalvessa kuvatuksi talvinuotioksi. Näkymättömät otukset tanssivat nuotion ympärillä, ja alkaa paluu normaaliin. Maailma alkaa muuttua tutuksi. Pian nähdään ensimmäinen auringon pilkahdus.

Loppiaiseen loppui jotakin, ydintalven hulluus, ja arki alkaa jälleen vallata alaa; hyvä arki, johon voi taas hukata itsensä, ja jossa voi keskittyä kirjoittamiseen ja rutiineihin. Olla melkein, kuin ei koskaan olisi talviunilta herännytkään.