Paluumatkalla uuden vuoden päivänä poikkesimme Samille, Ainolle ja tytöille. Heidän uusi kotinsa Vammalassa on edellistä(kin) sielukkaampi, ja sillä on historiansa: Mauri Kunnaksen entinen kotitalo, jonka yläkerrassa nukkui edelleen Jaakko. Kolmen tunnin pikavisiitin jälkeen jatkoimme kotia kohti, mutta tein vielä toisen lyhyen välilaskun: tapasin Tampereella viehättävän kollegani Terhi Rannelan. Myös tämä Otavan kirjailija oli vastikään muuttanut, ja vaikutti hänkin varsin iloiselta asian suhteen.

Joskus on muututtava, joskus (jotain) muutettava.

Kotiin päästyäni huomasin unohtaneeni kesken olevan Englundin junaan. Aina sama juttu. VR on tietenkin ulkoistanut löytötavaroidensa käsittelyn, ja kirjan takaisin saaminen maksaisi kokonaisen kympin – melkein puolet ohjevähittäishinnasta. Vähän liikaa. Tänään piti sitten mennä kirjastoon, jotta saisin sen luetuksi loppuun.

Miksen jo alun perin hakenut sitä kirjastosta?