Martvalaisten hellässä huomassa tunsimme heti ensimmäisiltä minuuteilta lähtien itsemme tervetulleiksi ja olomme kotoisaksi. Meininki juuri oli niin hyvä, kuin kuvitella saattaa! Erityisesti ensimmäistä, Partasilla vietettyä iltaamme muistelen vieläkin sykähtäneessä mielentilassa. Jotkut ne osaavat!
Myös koulu- ja kirjastoesiintymisistä jäi hyvä mieli, vaikka täytyy myöntää, että mustat silmänaluset ja jumittunut kuula löivät keskiviikkooni oman puolikuolleen leimansa.
Niin, että iso kiitos kaikille meitä isännöineille ja emännöineille ja kuljettaneille kiteeläisille! Ja ihanille kollegoille myös! Aina kirjailijankaan työ ei ole täysin yksinäistä.
Kommentit