Mistähän aloittaisin?
Libreton paperilaatu ilahdutti. Noin hyvää paperia harvoin näkee! Mieleen tulivat vanhan ajan lerppukotelot (nuorisolle tiedoksi: lerppu oli semmoinen 5 1/4 tuumainen levyke), joita ei saanut käsin edes revittyä. Siis erilaistahan tämä Talvikuninkaan paperi on, mutta jotenkin olisi houkutellut kokeilla: repeäisikö, jos yrittäisi? En uskaltanut testata. Liian kallis ja hieno vihkonen, jollaista ei jälkikäteen saisi enää mistään.
Kokonaistaideteos on mahtipontista avaruusoopperaa, tunnelmat isoja ja synkkäsävyisiä. Eeppinen kudelma kaikkine shakespearilaisine uhoineen ja tuhoineen kolisee, paikoitellen hyvinkin lujaa. Visuaalista kieltä, vahvaa tunnelmaa.
Taivas alkaa punertaa, se tietää mitä odottaa / kun telakointiasemilla hehkuu keulat alusten. / Ne lepäävät kuin haavoittuneet eläimet, niin väsyneet, / niin herää kaupunki saarrettu aamuun päivänsä viimeisen.
Kertomuksella on vahvat kytkentänsä todellisuuteen, meidän maailmastamme se ammentaa isoimman voimansa.
Laumoista hurmahenkien / joukoista uhrimielisten / valittiin sotilaat / eliittijoukkojen / Väestä nuorten ylimysten / toivottomista slummien / parhaimmat, hulluimmat / mielettömimmät
Tämä nyt kuulostaa kritiikittömältä kohkaamiselta, mutta ainakin minun levyhyllyssäni tämä on historiaa. Kuka muu on tehnyt tämmäistä? Levyn mittainen scifi-runoelma, upea libretto, Saramäen kuvitukset, jotka vahvistavat tunnelmaa entisestään. (No, okei, kaksi kuvista on lievässä ristiriidassa omien visiointieni kanssa, mutta loput ovat juuri sitä, mitä pitääkin.)
Ja kaiken päälle musiikki! Lempeitä melodioita, progeviritelmiä 70-luvun, mättötykitystä 80-luvun tyyliin, kaikkea mitä ihminen tarvitsee. Toimii. Paikoin siirtymät raidalta toiselle ovat kyllä sen verran selkeitä, että puhuisin suorastaan erillisistä – vaikkakin yhteen kytkeytyvistä – kappaleista, mutta se nyt on sivuseikka.
Kylläpäs innostuin! Meni täysillä suojakenttieni läpi, analysaattorit oikosulussa.
Kommentit