Hyvä esimerkki tästä on se, miten lapsen sisäisen maailman jäsentäminen tuottaa hirmuiset määrät epäjärjestystä lapsen ulkoiseen maailmaan. Vastaavasti kodin siivoaminen tuottaa sotkua jonnekin muualle.
Jos eettinen arvomme riippuisi paikastamme järjestyksen (hyvä) ja kaaoksen (paha) välisessä taistelussa universumin hallinnasta, olisimme kaikki pahantekijöitä. Mikä tietenkin sopii mainiosti yhteen yhden jos toisenkin uskonnon ihmiskuvan kanssa.
Tänään huomasin kaipaavani erästä vanhaa Niin & Näin -lehteä. Seuraavaksi huomasin, että arkistoni oli vajaa, useita lehtiä hukkateillä. Tämä johti minut penkomaan viimeisiä ei-niin-kiireellisiksi luokiteltuja muuttolaatikoita vaatekomeron perukoilla. Muutto edistyi, sain kaksi laatikkoa purettua ja tavarat suunnilleen loppusijoitettua. Kadonneet lehdet löytyivät, niin myös jotain muuta kaivattua.
Tämä järjestyksen lisääntyminen arkistointisysteemissäni tuotti kuitenkin tilapäisen röykkiön laatikoita ja muuta romua keskelle kämppäämme. Tyhjien laatikoiden siirtäminen sai aikaiseksi mehupullon rikkoutumisen parvekkeella. Mehu sotki parvekkeen esineistöä. Siivotessani sain lasinsirpaleen sormeeni. Mieliala laski. Siivousämpäriä täyttäessäni suihku hajosi kappaleiksi.
Herää kysymys: miksi edes yrittää siivota, järjestää ja organisoida?
No niin, minä tosiaan tarvitsin sitä lehteä ja erästä artikkelia. Kai se oli sen arvoista.
Ajatteleminenkin synnyttää sotkua.
Kommentit