Kävimme eilen Ruotsinpyhtäällä asti kiipeämässä, että ennättäisimme edes vähän sadealueen edelle. Emme ennättäneet. Vähän kuitenkin kiipesimme, ennen kuin saimme märkyydestä tarpeeksemme.

Heti ensimmäisen reitin puolivälissä minulle huudettiin alhaalta: "Pistä joku uusi pala sinne. Sun edellinen kiilasi irtosi. Tonttiin on jo kivasti matkaa."
    Irtosi? Hyvinhän sen piti olla...
    "Se on sun jalassasi", alhaalta kerrottiin.
    Ei ihan ensiksi mieleen juolahtava mahdollisuus: jatko oli klippautunut tossun pikkuruiseen ja yleensä kiinni lytyssä olevaan lenkkiin, ja olin vetänyt kiilan mukanani suoraan ylös.
    Näin voi käydä vain minulle.