Elän jatkuvassa tarkoittamisen ja ei-tarkoittamisen, sanomisen ja ei-sanomisen jännitteessä. On vaikeaa ellei mahdotonta muodostaa varauksettomia kannanottoja, ja lopulta kaikki jää roikkumaan, tulkitsijan harteille.

Kunnioitan syvästi niitä, jotka ovat reippaasti ja rohkeasti jotakin mieltä. Samaan aikaan... en voi olla pitämättä heitä hieman yksinkertaisina, myös itseäni silloin kun kuitenkin – aika ajoin – olen jotain mieltä.

Onko tässä ristiriitaisten motiivien ja ristiriitaisten arvojen maailmassa muita mahdollisuuksia?