Miten litteässä maassa harrastetaan vuorikiipeilyä? Esimerkiksi näin.

Olimme Ari Vänskän (kuvassa) kanssa suunnitelleet melonta- kai kalliokiipeilyretkeä eiliseksi. Aamulla tietenkin satoi eikä säätiedote lupaillut sen parempaa, joten menimme Kumpulaan yliopiston sisäseinälle (ei kuvassa). Se olikin ensimmäinen kertani sisäseinällä kahteen ja puoleen vuoteen, yllättävän mukavaa touhua, vaikka retkeilyaspekti jäikin puuttumaan.

656278.jpg
Kuva: Pointe Percéen sormiharjanteella viime kesänä. Viheliäinen keli.

Treenien jälkeen söimme Nepalilaisessa ravintolassa, jonka seiniä koristivat suuret maalaukset Everestistä, Lhotsesta ja Annapurnasta. Ruoka oli erinomaista, täyttävää ja sopivasti turvottavaa, ettei tarvinutkaan syödä uudelleen koko päivänä.

Illalla sitten menimme nauttimaan ne maisemat, jotka sisäseinältä puuttuivat. Banff Mountain Film Festivalin maailmankiertue (vilkaiskaapa traileri ja kuvitelkaa ääni, joka teatterisalillisesta porukkaa lähtee, kun filmi saapuu kohtaan 1:52) vieraili Helsingissä, ja paikalle oli kömpinyt koko joukko muitakin kiipeilykavereita. Lopuksi sitten istuttiin iltaa ja horistiin.

Yhteenveto: Litteässä maassa vuoristokiipeilyä harrastetaan sisätiloissa.