img_pop_labyrintti.jpg

Näin juuri televisiosta sympaattisen Turilas ja Jäärä -animaatiosarjan jakson nimeltä Labyrintti. Siinä porkkanan nostossa olevat ötökät tulevat tempaistuksi maan alaisiin käytäviin, joita oudot ja pelottavat oliot kansoittavat.

Näkemäni havahdutti, sellaisella tavalla kuin vain paras surrealistinen teos voi havahduttaa. Äkkiä tajusin: kun kävelen ulkona, ovat nuo maanalaiset käytävät allani, todellisina, ja maaperä tursuaa omituista elämää, kummallisia selkärangattomia salatussa hämärässä maailmassaan, vieraita mieliä, syömäkoneita. Pimeyttä.

Ja juuri kamaraa olin pitänyt vakaana ja turvallisena, jonakin, johon voi luottaa.


Ne odottavat.