Eilen iltapäivällä kävin Ressun lukiossa kirjailijavieraana. Kyseessä oli oppitunti, jolla käsiteltiin nykykirjallisuutta ja oppilaiden tekemiä ryhmätöitä muutamastakin kirjasta. Yksi kirjoista oli tämä viimeiseni. Oli kiintoisaa kuunnella, mitä siitä oli saatu irti, ja oli helpottavaa kuulla, ettei sitä ollut luettu scifinä tai fantasiana, vaan epäluotettavan kerronnan läpi oli nähty ihmeemmin siitä edes hämmentymättä. Kyse ei siis sittenkään ole teoksen liiallisesta vaikeudesta, eikä kirja sittenkään saa osakseen vain yhdenlaista luentaa. Scifi tosiaankin, Blommilaa lainaten, lienee ennen kaikkea mielentila.

Vastailin sitten kysymyksiin ja osallistuin myös muista kirjoista keskustelemiseen.

Törmäsin myös muutamaankin entiseen oppilaaseeni, ja vierailun aikana sain muutenkin taas nauttia opettajan työn parhaista puolista: saa työskennellä nuorison parissa. Saa vieläpä työskennellä fiksujen ja skarppien nuorten parissa. Sitä kaipaan.

Niinpä. Vanhat viiden pennin viisaudet tiivistävät paljon elämästä: Kaikella on hintansa. Kaikkea ei voi saada.