Luen lähdeteosta ja törmään kohtaan, johon arvelen tulevaisuudessa vielä palaavani. Mitä teen? Kirjoitan muistilappuun sivunumeron ja sitaatinpätkän, joiden perusteella löydän ajatuksen vielä uudelleen. Koskaan, koskaan en alleviivaa. Kyse ei ole siitä, etteikö mielestäni kirjoja saisi alleviivata. Kyse on vain siitä, etten ole opetellut tekemään sitä. Se ei muistiinpanohetkellä yleensä edes juolahda mieleeni. Ja kuitenkin, etenkin bussissa tai vastaavassa paikassa, olisi alleviivaamisen taidosta suuri hyöty.