Väheneekö teoksen arvo, jos se antaa jotakin vain lapsille, ei aikuisille? kysyy Katja. Jos lähdemme pitkälle viedyn subjektivismin pohjalta: ei vähene. Jokainen yksittäinen lukukokemus määrittää koko teoksen koko arvon.
    On tosin olemassa myös muita arvottamisen lähtökohtia.

* * *

Kaikkein arvokkaimman palautteen olen saanut lapsilta (joskus tosin heidän vanhempiensa kautta).

* * *

Onko lastenkirjaklassikko, joka antaa jotakin lapsille muttei lainkaan kiinnosta aikuisia, mahdollinen? Onko tästä olemassa esimerkkejä? Klassikkouteen kuulunee tietty ajallinen kestävyys, ja minulla on epäilykseni sen suhteen, kykenevätkö kovin pienet lapset pitämään yllä omaa kulttuuriperintöä.
    Nuortenkirjallisuuden tapauksessa jo mahdollista. Esimerkiksi Tarzan-kirjojen kestosuosio perustunee nuorten itsensä kykyyn välittää ja ylläpitää tietoa lukukokemuksista.

* * *

Onko ylipäätään mahdollista kirjoittaa kirja, joka ei jotakuta aikuista kiinnosta? Olemme niin erilaisia.

* * *

Missä määrin lapsi ja aikuinen muodostavat ääneenlukemistilanteessa oman mielipiteensä kirjasta, ja missä määrin mielipiteet syntyvät vuorovaikutuksessa, yhteisesti jaettuna? Itse pidän hyvinkin usein samoista lastenkirjoista kuin tyttärenikin – ja päin vastoin. Huumorintajummekin ovat monelta osin samankaltaiset., ja kyllästymme usein samoissa kohdissa (esimerkiksi Mestaritontun alkupuolen lukeminen oli mukavaa, loppumetrit väsyttivät meidät molemmat).

* * *

Kysyin kerran eräältä nelivuotiaalta, mitä hän oli pitänyt yhdestä kuvakirjastani. Vastaus kuului seuraavasti: ”Äidin mielestä se on vähän outo.”