Olemme niin tottuneita eräisiin vakiintuneisiin tapoihin jäsennellä sanottavaa, että muut tavat herättävät kummastusta tai hilpeyttä. Olen nauranut ääneen Diogenes Laertioksen filosofian historiaa lukiessani, ja erinäiset Grimmin veljesten sadut ovat näyttäneet suorastaan avantgardistisilta.

Myös Yamamoto Tsunetomon Hagakure – Samurain tie on hetkittäin varsin piristävää luettavaa. Esimerkkinä kaksi peräkkäistä elämänohjetta samuraille (Suomennos Jaakko Anhavan):

* * *

Ovatpa ihmiset ylhäistä tai alhaista sukua, rikkaita tai köyhiä, vanhoja tai nuoria, valaistuneita tai harhan vallassa, kaikki ovat yhtä siinä, että kerran kuolevat. Ei niin, ettemme tietäisi kuolevamme, mutta me tarraudumme oljenkorsiin. Vaikka tiedämme kerran kuolevamme, ajattelemme kaikkien muiden kuolevan ennen itseämme ja itse lähtevämme viimeisenä. Kuolema tuntuu kaukaiselta.
    Eikö tällainen olekin pinnallista? Se on vain arvotonta, unessa lausuttua pilapuhetta. Niin ei sovi ajatella eikä olla välinpitämätön. Kun kuolema alati on ovella, tulee ponnistella minkä on tarvis ja toimia ripeästi.

* * *

On hyvä pitää hihassaan vähän punapuuteria. Humalasta selviävän tai unesta heräävän hipiä ei ehkä ole parhaimmillaan. Silloin on hyvä ottaa ja levittää naamaansa vähän punapuuteria.