Olin lukenut, että muille on käynyt näin. Nyt myös minulle.

Kirjoittajan lähipiiriin kuuluva ihminen lukee teoksen, näkee siinä paljon tuttua ja suistuu ylitulkinnan pauloihin: kirja on dokumentti kirjoittajasta, hänen ajattelustaan ja suhteestaan lähimmäisiinsä.

Kiusallista.

Tavallaan osasin pelätä tätä. On nimittäin totta, että Jäisten jumalien erään henkilön ajattelussa ja elämässä on nähtävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä omieni kanssa – jostainhan sitä on inspiraatiota ammennettava. Tuo henkilö on kuitenkin fiktiivinen hahmo fiktiivisessä maailmassa, perspektiivi, jonka keskeisimpiä rakennusaineita ovat Michel Onfray ja Theodore Kaczynski.

Me olemme eri, mitä suurimmassa määrin.