Kuten Antiaikalainen  hienostuneesti vihjaisee, ei ole mitään aihetta ylpeilemiseen, jos on jättänyt klassikoita lukematta. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että ihminen on lukemisen asemesta elänyt merkityksellistä elämää. Yleensä näin ei kuitenkaan ole, vaan lukemisen asemesta toljotetaan nettiä tai televisiota.

Niin, lukemattomuudessa ei sinänsä ole aihetta ylpeilemiseen, mutta koska aikamme on rajallinen ja klassikoita liki rajattomasti, ei minkään kirjan lukematta jääminenkään ole häpeän aihe, vaan sen voi tunnustaa selkä suorana ja keskustelukumppaniaan silmiin katsoen.

Osallistun siis minäkin Hanhensulan lastujen pohjalta syntyneeseen meemiin, johon tähän mennessä ovat kehitelleet ainakin Loistava puhallus, Anita Konkka  ja Juha K. Korento.


Nyt siis: kesken jääneitä klassikoita.

1. James Joyce: Odysseus
2. Augustinus: Jumalan valtio
3. Prof. Muhammed: Koraani

Siinä ne taisivat olla. Seraavaksi mieleen juolahtaa pari teosta, jota olen lukenut sieltä täältä, ilman että kokonaan lukeminen on ollut edes tavoitteena:

4. Elias Lönnrot: Kalevala
5. Karl Marx: Pääoma

Kokonaan avaamatta ovat jääneet:

6. Miguel de Cervantes: Don Quijote
7. Leo Tolstoi: Sota ja rauha
8. Fjodor Dostojevski: Pelurit  
9. Victor Hugo: Kurjat
10. Sofokles: Kuningas Oidipus

Yhdeksän näistä kymmenestä on edelleen lukulistallani. Yksi vain pönöttää epätodennäköisen näköisenä hyllyssäni.