Oikovedosten lukeminen on vähän hämärää hommaa. Kirjan pitäisi olla periaatteessa lähes täysin valmis, ja nyt vain viilataan vähän pilkkua. Teksti on niin tuttu, ettei sisältö herätä enää mitään tuntemuksia. On vain sanoja ja syntaksia, hyvin vähän semantiikkaa, ja sitten äkkiä alkaa mietityttää, onko valitsemani pilkutuslinjaus kohdallaan. Kieliopillisesti pilkut ovat suunnilleen siellä, missä pitääkin, mutta onko niitä silti liikaa? Pitäisikö ruveta keventämään, jotta teksti juoksisi luettaessa kovempaa? Vai onko juurikin hyvä jarrutella lukijaa hieman? Jos linjaukseen tekee muutoksen, tyylimuunnoksen täytyy kattaa koko teos. Ehkäpä luotan siihen, ettei kustannustoimittajani ole muutosta ehdottanut. Kai hän olisi jotain sanonut, jos olisi tökkinyt.

Mutta tämäpä hauskaa. Yksi vinjettikuva muistuttaa aika paljon tätä valokuvaani.