Juutuin oikovedoksissa kohtaan, jossa mainitsin vuoriniittyjen kasvistosta asterit, litukat ja lyijykukat. Muistan jopa lähdeteoksen, josta nuo kasvit poimin pari vuotta sitten, mutta eihän tuo nyt millään käy. Piti olla alkuperäisväestön näkökulma, ja asteri on silmille hyppäävä latinismi. Lyijykukat ja litukat menettelisivät, mutta ehkä nekin olisi syytä kääntää kertaalleen tiibetin kautta.

Harmistuksekseni huomasin, että kirjanmerkkeihin aikoinani laittamani tiibetiläinen yrttisivusto oli lakkautettu, mikä sitten aiheuttikin aika paljon hidastetta.

Asterille löytyi helposti tiibetinkielinen nimi merkityksineen: siitä tuli lampaansilmä. Litukat ja lyijykukat piti korvata muilla välivuoriston kukkasilla. Munkinhuppu olisi ollut hyvä, mutta sen nimi bon na nagpo tuntui kankealta, eikä sininen unikko, tsernönkään oikein sointunut. Eikä noille oudoille sanoille tietenkään löytynyt tolkullista etymologiaa.

Pitkällisen ja tuskastuttavankin nettiselailun tuloksena valitsin tekstini kasveiksi Codonopsis clematidean sekä Koelpinia linearisin. Niiden tiibetiläiset nimet kääntyivät käärmehenkikelloksi ja madonkädeksi. Kolmen sanan vaihtamiseen kului kaikkiaan kolme tuntia, mutta lopulta pääsin taas jatkamaan eteenpäin.

Mutta nyt se on valmis. Urakka lopussa, oikovedokset postin hallussa.