Kun joskus kymmenen vuotta siten tein graduani matemaattisista uskomuksista ja käsityksistä, törmäsin uskomusjärjestelmäteorioihin, joissa puhuttiin uskomusryppäistä tai -klustereista. Uskomusrypäs on yleensä sisäisesti johdonmukainen, mutta ihmisen maailmankuva saattaa sisältää useita keskenään ristiriitaisia ryppäitä, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Keskenään ristiriitaiset systeemit ihminen sitten yleensä pitää toisistaan erillään, jottei joudu huomaamaan omaa sekavuuttaan.

Joku tutkija piti tavoitteellisena, että ihmiset saisivat ristiriitaisuudet karsittua uskomusjärjestelmistään ja pystyisivät rakentamaan yhtenäisen ja johdonmukaisen maailmankuvan itselleen. Olen pienestä pitäen jakanut tuon tavoitteen, etsinyt ajattelustani ristiriitaisuuksia, pyrkinyt harmonisoimaan maailmankuvaani, yrittänyt olla hankkeissani looginen ja johdonmukainen.

Mieltäni alkoi kuitenkin kaivertaa epäilys. Jos ihmisen maailmankuva on järkevä ja johdonmukainen, niin voiko se olla samalla totuudenmukainen? Eihän maailma meille loogisena ja hyvin järjestettynä näyttäydy?

Eikö ristiriidaton maailmankuva ole vakavassa ristiriidassa sen maailman kanssa, jonka kuva se yrittää olla?