Tuin hauska tunnistusvisailu sai minut matkimaan.
Siis, tehtävä on tässä: tunnista kirjat aloituslauseiden perusteella. Tunnistamiaan kirjoja tai mitä tahansa aiheesta mieleen juolahtavaa saa tietenkin kommentoida.



1. Minä, Sinuhe, Senmutin ja hänen vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän.

2. Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.

3. Joku oli varmaan panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet pidätettiin ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa.

4. Linnunradan läntisen kierukkavarren hyljityllä, kartoittamattomalla laidalla on pieni, merkityksetön keltainen aurinko.

5. Ehdottoman lujasti haluan vakuuttaa, etten suinkaan tahdo työntää etualalle omaa persoonaani sanoessani aluksi muutaman sanan itsestäni ja omista asioistani, kun ryhdyn nyt kertomaan edesmenneen Adrian Leverkühnin elämästä, laatimaan ensimmäistä ja varmaan sangen ennenaikaista elämäkertaa tästä minulle niin rakkaasta, kohtalon hirvittävästi koettelemasta, korkealle kohotetusta ja syvälle syöstystä miehestä ja nerokkaasta muusikosta.

6. Elokuun 16. päivänä 1968 sain käsiini kirjan, joka oli lähtenyt tietyn apotti Valletin kynästä: Le manuscript de Dom Adson de Melk, traduit en francais d'après l'édition de Dom J. Mabillon (Aux Presses de l'Abbaye de la Source Paris, 1842).

7. Suokaa anteeksi, monsieur, en tahdo vaikuttaa tungettelevalta, mutta saisinko tarjota teille apuani?

8. Maailmaa on kaikki, mikä on niin kuin se on.

9. Olen harjoitellut vuosikausia strategian Tietä, josta käytetään nimeä Ni ten ichi ryu, ja nyt aion ensimmäisen kerran selostaa sitä kirjallisesti.

10. Nyt minä rupean kertomaan veljestäni.

11. Heinäkuun alussa, tavattoman helteisenä päivänä, nuori mies lähti illan suussa komeronkokoisesta huoneestaan, jonka hän oli vuokrannut S:n kujalta, ja alkoi hitaasti, aivan kuin epäröiden kävellä K:n sillalle päin.

12. Kun huhtikuu on sulosateillaan
valellut maaliskuun kulomaan
ja kylvettänyt juuret, siemenet
medellä, josta syntyy kukkaset –
kun vieno Zefyros on hengähdellyt
ja hennot versot eloon herätellyt
niin nummilla kuin joka metsikössä –
kun puolitiessä Oinaan tähdistössä
on nuori aurinko ja säteilee –
kun pikkulintujen suu helisee
ja luonto innoittaa ne ihmeillään
niin ettei öin ne sulje silmiään:
kas – silloin herää kutsumus
ja kaipuu tehdä pyhiinvaellus...

13. Ollessani kuusivuotias näin kerran hienon kuvan eräässä kirjassa, jonka nimi oli "Aarniometsän tarinoita".

14. Olipa kerran punatukkainen mies, jolla ei ollut silmiä eikä korvia.

15. Olin kierrellyt tarkastamassa uhripaaluja sinä päivänä jolloin kuulimme, että veljeni oli karannut.