Keskustelut lasten kanssa ovat usein varsin kiinnostavia. He kyselevät filosofisia ydinkysymyksiä, ja kun itse kyselee heiltä, huomaa, miten erilaisena maailman voi nähdä. Tai kirkkaasti. Tässä taas pari lyhyttä dialogin pätkää.


Lapsi: Siis miten se muka voi olla mahdollista, että äiti ja sinä olette olleet olemassa ennen kuin minä synnyin?
Aikuinen: Öö? Mitä sä tarkoitat tuolla kysymykselläsi?
L: Että miten se muka voi olla niin?
(Kuluu muutama tunti, joiden aikana aikuinen alkaa miettiä, olisiko kysymyksen taustalla hieman  samankaltainen näkökulmaero kuin Ayerin ja Bataillen kuuluisassa kiistassa siitä, oliko aurinko olemassa ennen ihmistä.)
A: Tuota, muistatko, kun kysyit, että miten me olemme voineet olla olemassa ennen sinua?
L: Joo.
A: Ajatteletko sinä, että maailma on niin kuin sinussa?
L: Joo.
A: Vai oletko sinä maailmassa?
L: Molempia!

* * *

L: Mitä tarkoittaa ruumis?
A: Se on sama kuin keho. Kaikki se sinussa, mihin voi koskea.
L: Mutta enhän minä ole kuollut.
A: Niin, joo, ruumiilla tarkoitetaan usein myös kuollutta ruumista. Periaatteessa se on silloinkin se, mitä voi käsin kosketella. Mutta elävälläkin ihmisellä on ruumis. Mitä luulet, onko sinussa jotain, mihin ei voi koskea?
L (taputtelee itseään joka puolelta): Ei! Mä voin koskea joka paikkaan!

* * *

L: Mitä tarkoittaa oleminen?
A: (vaikenee)

* * *

L: Onko maa muka ympyrän muotoinen?
A: On se, tai oikeastaan melkein pallon muotoinen.
L: Ei se kyllä ole.
A: Miten niin ei olisi?
L: Ei vain vaikuta siltä.


Tämä tästä tulee, kun lapsi kasvaa ranskankielisellä kulttuurialueella, manner-Euroopan ytimessä...