Ursula K. LeGuin  on Maameri -fantasiakirjoissaan esitellyt seuraavanlaisen sanamagian muodon: jos tunnet olennon - vaikkapa toisen ihmisen - salaisen tosinimen, pystyt hallitsemaan häntä. Nimien tunnistaminen on avain valtaan.

LeGuinin jokseenkin platoninen ajatus lähtee siitä, että olioilla olisi tietty, nimettävissä oleva ydin tai idea, jonka tunteminen on tuon olion tuntemista. Ja kuten kaikki tiedämme, tieto on valtaa.

Sanojen ja vallan yhteys ei ole LeGuinin keksintöä. Kynä on aina ollut miekkaa mahtavampi. Raamatun kirjoittajat esimerkiksi ovat - varmasti osin tietämättään ja tahtomattaankin - käyttäneet melkoista valtaa koko läntisen maailman yli. Ajatus sanojen vallasta on heidän tekstissään näkyvissäkin: Genesiksessä koko maailma luodaan sanomalla, ja kun ihmiselle annetaan tehtäväksi ottaa maa valtaansa, on hänen ensimmäinen hallinnan aktinsa olioiden nimeäminen. Ja niin edelleen.

Jotain tuollaista sanamagian tapaista tuntuu elävän ajattelussamme edelleen. Ilmiöiden ja olioiden pelkkä nimeäminen koetaan helposti niiden ymmärtämisenä ja kontrolliin ottamisena. Ainakin omissa reaktioissani olen havainnut tällaisia piirteitä.

Esimerkkejä:

1) Rousku oli nimettävä. Olisin syönyt sientä joka tapauksessa vanhaan nyrkkisääntöön nojautuen (valkoista maitiaisnestettä vuotavat rouskut ovat syötäviä), joten käytännön ongelmaa minulla ei ollut asian suhteen. En kuitenkaan saanut sielulleni rauhaa, ennen kuin tiesin, minkä nimistä ruokaa olin syömässä.

2) Pian sen jälkeen, kun olin muuttanut tänne etelään, saivat suurina parvina kaartelevat isot petolinnut minut hämilleni. Mitä ne oikein olivat? Kun lajimääritys selvisi - haarahaukkoja - pystyin siirtämään asian mielestäni. Aivan kuin pelkkä sana ”haarahaukka” selittäisi jotakin.

3) Toissa talvena minua vaivasi kumma ihoreaktio, paikasta toiseen hyppelevä kutiseva ihottuma. Se huolestutti minua kohtuullisen paljon, kunnes selvisi, että kyseessä oli ihan tavallinen urtikaria eli nokkosihottuma. Ei sillä taaskaan niin isoa väliä, ettei urtikarian syytä useimmissa tapauksissa pystytä koskaan selvittämään. Pääasia oli diagnoosi, nimeämisaktin synnyttämä kuvitelma siitä, että asia olisi jotenkin hallinnassa.


Jatkan aiheesta lähipäivinä.