Palaan vielä tuohon kritiikittömyyden häpeään. Mistä se oikein sikiää?

Kasvatustieteissä ja muuallakin puhutaan indoktrinaatiosta. Indoktrinaatiolla tarkoitetaan sitä, että ihmisille pakkosyötetään jonkinlainen arvo- tai oppirakennelma. Oppi, doktriini, on nieltävä sellaisenaan pureskelematta.

Nykyään indoktrinaatiota pidetään koulutuksessa pahana asiana. Maailma muuttuu ja ainakin julkisissa puheissa kansalaisten toivotaan osallistuvan sen muuttamiseen. Sitä paitsi lenkkareiden tekeminen ja muu ns. paskahomma halutaan teettää jossain muualla, mistä syystä suomalaisten odotetaan ensisijaisesti ajattelevan. Ajattelusta ei tietenkään ole mitään apua maailman muuttamisessa, jos ajattelee pelkästään sellaisia asioita, joita on ennenkin ajateltu.

On ajateltava kriittisesti. On löydettävä kaikesta se pieni mutta, joka on virheellinen tai voidaan tehdä paremmin. Tähän koululaitoksemmekin pyrkii, on pyrkinyt jo jonkin aikaa. Lapsille opetetaan kriittistä ajattelua.

Älkää nielkö pureskelematta.
Ajatelkaa!
Älkää kopioiko aineitanne netistä tai tietosanakirjoista vaan kirjoittakaa ne itse!

Niin, jopa filosofia on pakollinen aine lukiolaisille. Vaan mitä mieltä on nuoriso? Haluaako se ajatella itse? Haluaako se pohtia kriittisesti vai kopioiko se mieluummin aineensa netistä? Sekä että. Ihmiset ovat erilaisia.

Ja tuota erilaisuutta emme voi hyväksyä. Jokaisen on ajateltava omin päin. Jokaisen on opittava väittämään vastaan (ikään kuin juuri se kopioitu aine ei olisi aito vastaväite). Jokaisen on oltava lähdekriittinen ja epäileväinen. Niidenkin, joita ei voisi vähempää kiinnostaa.

Meneillään on kriittisyyden indoktrinaatio.