Jos on olemassa punk-musiikin lisäksi punk-kirjallisuutta, niin tässä. Kaarina Hazardin Kontallaan on tiukkaa tykitystä alusta loppuun, suoraa puhetta tai paremminkin suoraa huutoa siitä, mikä on julkisessa keskustelussa pielessä. Tarpeen tullen Hazard käyttää myös karkeaa kieltä, ja hyvin käyttääkin, iskevästi, ironisesti, tylysti, älykkäästi ja osuvasti. Kyytiä saavat Sailas, Katainen ja Ollila, toimittajat, kansalaiset ja kaikki.

Hazard kirjoittaa feminististä mediakritiikkiään niin herkullisella tyylillä, että lähes koko teos tekee mieli lukea ääneen lähimmälle kuulijalle. Pidättäydyn tässä kuitenkin siteeraamasta, koska jos sille tielle lähden, ei lainauksille loppua tule.

Yritän nyt löytää väkisin jotain kielteistä sanottavaa: mikäli teoksen tarkoitus on herättää lukijassaan mediakriittisen asenteen, se onnistuu tehtävässään kovin vaillinaisesti. En nimittäin osannut suhtautua siihen itseensä lainkaan kriittisesti. Hazard vei, mutta minä en edes vikissyt. Hörähtelin vain tyytyväisenä lukemalleni.

Yleensä en pidä järkevänä tähtien tai muiden arvosanojen antamista kirjoille, mutta teen nyt tämän kerran poikkeuksen: ❋❋❋❋❋


Tässä vielä muutama linkki aiheen tiimoilta, arviointeja ja kirjan herättämiä pohdiskeluja:

Uusi nainen
Voima
Soikkeli
Viides rooli
Ikkunaiines