Ajatellaanpa hetkinen Hollywood-elokuvaa ja erityisesti lapsille suunnattuja animaatioelokuvia, vaikkapa Disneyn ja Pixarin ja heidän kilpailijoidensa tuotteita. Päähän putkahtelee monenlaisia mielikuvia: Pelkkää vitsikavalkadia? Vauhdikasta ja tunteisiin vetoavaa roskaa? Puhdasta viihdebisnestä?

Ei, ei ja ei.

Tai siis kyllä. Tietenkin elokuvaihmiset (jotain Kaurismäkeä lukuunottamatta) tekevät bisneksen kanssa kompromisseja. Heistä voi olla hauska naurattaa yleisöään ja kertoa kepeää tarinaa. He varmasti laskelmoivat, miten saavat teoksilleen mahdollisimman suuret yleisöt. Vaan millaista maailmankuvaa he sitten miljoonille katsojilleen tarjoavat?

Ötökän elämää: Pieni voimakas ryhmä riistää suuria kansanjoukkoja. Kapina on mahdollinen.

Monsterit Oy: Leppoisan oloinen ja idyllinen yhteiskunnan kustannukset on ulkoistettu. Se pyörii ulkopuolella olevien kärsimyksen voimalla. Muutos on mahdollinen.

Robotit: Suuryhtiö antaa valheellista kuvaa toiminnastaan. Ihmisiä ajetaan kurjuuteen ja epätoivoon. Uusia tarpeita synnytetään sen sijaan, että vastattaisiin ihmisten todellisiin ongelmiin. Kaikki rahan vuoksi. Vastarinta voi johtaa muutokseen.

Ja niin edelleen. Elokuvia katsellessa voi sitten taas mietiskellä sitä korkeakulttuurin ja viihteen välistä rajalinjaa. Kumpi onkaan sitä vaarallista ja kumpi ylläpitää vanhoja rakenteita? Oli miten oli, ainakin näiden elokuvien yhteiskunnallinen impakti on aivan toista luokkaa kuin vaikkapa jonkun... no, nimetkää itse jokin hieno taideromaani.