Eilinen ulkoilupäivä oli paras ja tyydyttävin kuukausiin. Noin 1800 nousumetriä sekä seuranani olleet kaksi maratonjuoksijaa saivat minut hiukan hengästymään. Alarinteet olivat verhoutuneet suorastaan räikeisiin ruskan väreihin, ja Niksulassa nautittu after-walk -pikaruoka piti huolen siitä, etten vahingossakaan pääsisi laihtumaan.



Reidet ovat kipeät, huomenna kai vielä pahemmin.

Voitte siis arvata, että olin aamupäivällä hyvällä tuulella, mutta yhä korkeammalle mieliala kohosi, kun sain vastaanottaa erinomaisen ilahduttavan työpuhelun. Asiat edistyvät.

Vielä, kun saisin olkapääni kuntoon. Pääsisin taas ihan oikeasti kiipeämään...