Kirjakauppakierroksellani olin elävä esimerkki siitä, että kaikella on kysyntää: "vanhentuneilla" kirjoilla, kummallisten erityisryhmien kirjoilla... Niitäkin kirjoja, joita edes Akateemisen monikerroksinen myymälä ei pidä niiden vaatiman hyllytilan arvoisina, halutaan ostaa.

Yhtenäiskulttuurin pirstoutuminen on johtanut siihen, että uutta Tuntematonta sotilasta tai Päätaloa ei ehkä ole enää koskaan odotettavissa. Suuri yleisö on yhä pienempi, pieniä yleisöjä yhä enemmän - kulttuurin kysyntä hajanaisempaa.

Samaan aikaan internetin virtuaalimyymälät ja erilaiset print on demand -palvelut ovat johtaneet siihen, ettei myyjä enää tarvitsekaan tuotteelleen sitä varastotilaa: mitä tahansa kirjaa, elokuvaa tai äänitettä on mahdollista myydä voitollisesti.

Wired-lehden toimittaja Chris Anderson lanseerasi ilmiötä kuvaamaan käsitteen pitkä häntä. Jos kulttuurituotteet (vaikkapa kirjat) laitetaan riviin myynnin mukaiseen järjestykseen, saadaan kuvaaja, jossa nimekkeet ovat pitkänä vaakarivinä, ja pystyakselilla voidaan kuvata myyntiä. Kuvaaja näyttäisi hieman tältä:



Kuvan oikea alalaita on se "pitkä häntä", josta puhutaan, ja jota en kuvaajassani onnistunut oikein tavoittamaan. Käyrä ei aivan osu nollatasoon vaan ulottuu pitkälle tuonne kuvaruudun oikeaan laitaan ja laidan yli - niin pitkälle, ettei suurin raha enää tulekaan hittituotteista vaan niistä nimekkeistä, joita myydään vain vähän. On jokseenkin uskomatonta, mutta ilmeisesti silti totta, että Amazon.comin kirjamyynnin tuotosta yli 50% tulee top 130 000 -listan ulkopuolelta!

Ilmiötä oppivat varmasti hyödyntämään, paitsi vähittäismyyjät, myös kustantajat. Mitä se sitten käytännössä merkitsee? Luultavasti sitä, että kustantamoiden julkaisemien nimikkeiden ja kirjailijoiden määrät kasvavat entisestään (kustannustoimittajien määrää kuitenkaan lisäämättä), ja jokaisella meistä on entistä vähemmän lukijoita. Ilmiö, jolle olin kaikenlaisen desentralisaation kannattajana ensin hurraamassa, näyttääkin äkkiä henkilökohtaisesti pottumaiselta.

Toisaalta: ehkä isoissakin taloissa havahdutaan siihen, että juuri huonosti myyvät taiteilijat ovat arvokkaita.
Ja sitä paitsi: jokainen kirja löytää lukijan.




Andersonin alkuperäinen artikkeli löytyy täältä.

Aiheesta on vastikään ilmestynyt myös kokonainen kirja:
Anderson, Chris: The Long Tail - Why the Future of Business is Selling Less of More.