Toisilleen näkymättömiksi muuttuneet hukkaavat myös nimensä ja menneisyytensä, ja sokeudessa vallitsee, paitsi yleinen kyvyttömyys normaaliin elämään, myös uusi moraali. Tai ehkä se onkin vanha moraali: sokeat joutuvat näkemään, millaisia ovat. Sokeus paljastaa, sokeus näyttää ihmiset aiempaa selväpiirteisemmin. Ehkä juuri siksi Saramagon sokeus ei ole pimeyttä vaan valkeutta – valoa olemiseemme.
Saramago kirjoittaa suoraan ja kaunistelematta. Uloa ja saastaa tursuileva mutta ihmisen arvokkuudesta muistuttava Kertomus sokeudesta lienee yksi mieleenpainuvimmista katastrofiromaaneista, mitä on kirjoitettu.
Kommentit