Kirjastokorttini numero... Unohtaakohan sitä koskaan?

Olen suunnilleen kymmenen, ja reppuni on täynnä kirjoja. Sitten on vielä tämä suuri, kuvitettu tietokirja, joka ei laukkuun mahdu. Kiinnitän sen kumiremmeillä polkupyörän tarakkaan, avaan pyörän lukon ja lähden polkemaan kotia kohti.

Ensin osuuskaupan ohi Lahdentien risteykseen, sitten Lahdentien viertä kulkevaa pyörätietä. Poljen reippaasti, kotiin on kiire että pääsen kirjojen kimppuun. Tarakalla oleva kirja houkuttelee aivan erityisesti. Melkoinen löytö! Vilkaisen olkani yli. Kyllä, siinä se on, takakansi päällä päin. Mitä noissa takakansiteksteissä sanotaankaan? Teksti on minun näkökulmastani ylösalaisin, ja lukeminen on muutenkin vähän hankalaa näin taakse päin kiertyneenä. Mutta kiinnostavalta vaikuttaa, harvinaisen kiinnostavalta, joten

löydän itseni ojasta.

Vastaus Reetan kirjastomuistopyyntöön.