Lähes kaikki tuntemani kirjailijat ovat olleet ainakin jossain vaiheessa tyytymättömiä siihen, miten heidän teoksiaan on luokiteltu tai myyty kaupoissa. Ne, jotka ovat kirjoittaneet scifiä, ovat olleet harmissaan siitä, että kirjakaupoissa kirja löytyy scifi-hyllystä eikä muun kaunokirjallisuuden riveistä. Kirja on saatettu muuten vain piilottaa huolellisesti jonnekin, mistä sitä ei löydetä.

Jotkut ovat kertoneet itse siirrelleensä kirjojaan kirjakaupassa paremmmalle paikalle, ja ajatus on viime päivinä houkutellut itseänikin (toistaiseksi en ole ryhtynyt käytännön toimiin). Sain nimittäin kuulla, miten kirjastani kiinnostunut asiakas oli mennyt kirjakauppaan ja etsinyt sieltä Jäisiä jumalia. Ei ollut löytynyt, ennen kuin hän oli kysynyt henkilökunnalta, joka oli sitten johdattanut hänet nuortenromaanien luokse. Kirja oli jäänyt ostamatta. "En minä yli kahtakymppiä nuortenkirjaan sijoita."

Tapaus tietenkin harmitti minua. Sillä jos kuulen yhdestä tällaisesta, lienee hän vain jäävuoren huippu.

Jäiset jumalathan ei ole pelkästään nuorten kirja. Siinä on tasonsa, jonka vuoksi nuori tai lapsikin sen voi lukea ja osittain ymmärtää. Romaanin päähenkilö on keskenkasvuinen, eikä väkivallallakaan mässäillä, joten luokittelu on täysin ymmärrettävä.

Osa kirjan teemoista sekä sen ytimenä oleva kokeileva rakenne ovat kuitenkin sellaisia, joiden en usko avautuvan kuin harjaantuneille aikuislukijoille – eikä heillekään kaikille. Kun kirja lisäksi aivan erityisesti rikkoo ja haastaa genrelokeroita, en osaa lopulta sanoa, mikä hylly olisi sille oikea paikka. Podenpahan vain hienoista tyytymättömyyttä.

Jäisiä jumalia pitäisi olla jokaisen kirjakaupan jokaisella hyllyllä.
Kaikkialla.

Ehkä minäkin sitten saavuttaisin sellaisen tulotason, että kelpaisin kodinkoneliikkeen kanta-asiakkaaksi.