Olen jo jonkin aikaa miettinyt, miten erään tärkeän teeman saisi sovitettua kuvakirjaformaattiin niin, että siitä tulisi myös hyvä tarina. Aiheesta (jota en tässä vaiheessa ole valmis paljastamaan), on kirjoitettu lapsille ennenkin muttei mielestäni kovin hyvin, tai sitten minulle on vain ihan sattumalta osunut käsiini kovin pölyn- ja pahvinmakuisia esityksiä.

Kertomuksen alku hahmottui jo kuukausi sitten. Olen kertonut sen muutamaan otteeseen tyttärelleni, joka on pitänyt siitä ja pyytänyt kertomaan tarinan loppuun asti. Mutta kun en ole kyennyt. Ei ole ollut loppua tarjolla.

Eilen avautui juonenkäänne, kertomus sai iskevän ja osuvan lopun, itse asiassa jopa kaksi mahdollista. Lähipäivinä alan työstää rytmiä ja yksityiskohtia. Kerronta kulkee aika visuaalisella tasolla (kotona kertoessani on pitänyt vähän näytellä), joten – mikäli tämä tästä alkaa toteutua – on kuvittajaa pakko ohjeistaa huomattavasti aiempaa enemmän.