KIRJAILIJA  Minä olen kirjailija.
LUKIJA        Ja minun mielestäni sinä olet p-a!
(Kirjailija seisoo hetken aikaa järkyttyneenä tästä uudesta ajatuksesta ja kaatuu sitten kuolleena maahan. Hänet kannetaan ulos.)
Kokoelmasta Daniil Harms: Sattumia



Sanojen kuviteltu tai todellinen kyky hallita maailmaa lokeroimalla ei tietenkään rajoitu sienten, lintujen ja tautien piiriin. Sanojen valta ulottuu myös ihmisiin.

Jokaiselle opettajaksi opiskelevalle on painotettu kausaaliattribuutioiden merkitystä, sitä miten onnistumisten tai epäonnistumisten selitykset vaikuttavat tuleviin saavutuksiin. Jos oppilas määritellään vaikkapa tyhmäksi tai fiksuksi, on määritelmällä pelottava taipumus toteuttaa itsensä, muuttua itseään toteuttavaksi ennustukseksi. Otsaan lyöty leima syöpyy ihon ja kallon läpi harmaisiin aivosoluihin ja muuttaa niitä itsensä näköisiksi.

Sanat ovat mahtavia, nimeäminen vaarallista.

Mielestäni kaikessa mahdollisessa kommunikoinnissa pitäisikin, ainakin negatiivisen palautteen tapauksessa, harkita hyvin tarkkaan, ennen kuin käyttää ilmaisua: "Olet X:llainen." Useimmissa tapauksissa lause tulisi korvata ilmaisulla: "Se, mitä teet, on ihan X:ää." Tällöin ei määritellä ihmistä vaan hänen tekojaan. Ei jähmetetä vastaanottajan identiteettiä johonkin suuntaan vaan muistetaan, että hän on vapaa subjekti, joka tekee jatkossakin yhtä sun toista. Ja ennen kaikkea: emme tällöin itsekään kuvittele pelkän nimeämisaktin perusteella ymmärtävämme tutkimatonta.


Jatkan joskus paremmalla ajalla. Poliittisesta korrektiudesta.