Hiljattain katsomani Tarkovskin Ei paluuta ja eilen illalla näkemäni Rauta-ajan ensimmäinen osa asettuivat melkoiseen jännitteeseen kaikkeen siihen nähden, millaista elokuvaa nykyään tehdään.  Ja se on nykyelokuvan kannalta hiukan surullista. Elokuva on kehittynyt yksipuoliseen suuntaan, redusoitunut tarinankerronnaksi ja kadottanut keinojaan. Paljon pitää tapahtua, nopeasti ja helppotajuisesti.

Syynä taitaa (tässäkin) olla politiikan häviäminen markkinataloudelle. Mitään ei enää voi tehdä, ellei se ole taloudellisesti kannattavaa. Voisiko nykyään edes lupamaksurahoitteisen Yleisradion kuvitella tuottavan yli neljän tunnin spektaakkeleita Rauta-ajan tapaan, ihan vain siksi, että halutaan tehdä hyvää elokuvaa? Ja olisiko mitenkään mahdollista, että Tarkovski olisi kyennyt tekemään hienoimmat mestariteoksensa nykyisen kaltaisessa maailmassa? Hieman epäilen. Surullista.

STALKER%20.jpg